Matkapäiväkirja Kokkola-Vaasa 10.-11.12.2005
Lauantai 10.12.2005
Matka alkoi klo 9.45, kun Hannu tuli hakemaan meidät. Muutaman minuutin kuluttua otimme Karin kyytiin ja matka kohti seikkailuja voi alkaa.
Ilma oli suosiollinen meille, pakkasta –3 astetta. Jaalan kohdalla rupesi pikkasen satelemaan lunta, mutta sekin loppui nopeasti.
Ruokatauko pidettiin Vaajakosken ABC:llä. Matkaa takan oli 188 km ja klo on 12.30. Saarijärven jälkeen pakkanen nousi ja tiet olivat aivan jäässä. Kovimmillaan pakkanen kävi –10 asteessa, mutta perillä Kokkolassa vain –2 astetta ja kylmä tuuli. Kuopiosta matkaan lähteneet Jutta ja Matti
viestittelivät matkan varrella, että tavataanko hotellilla vai matkan varrella. Päätettiin, että mennään hotellille.
Hotelliin saavuttiin vähän ennen neljää. Matkaa takana noin 450 kilsaa. Äkkiä ilmoittautumaan ja tavarat huoneisiin. Tunnelma rupesi nousemaan, kun kasseista kaivettiin pelipaitoja ja muita rekvisiittaa.
Hotellin vieressä oli taksitolppa, joten suunta sinne. Tilataksia ei ollut, joten Markus ja Hannu reippaina poikina kävelivät hallille. Matkahan ei todellakaan ollut pitkä noin kilometrin verran.
Liput (12 e) ostettuamme, suuntasimme pelinaloitus siiderille. Matkalla törmäsimme Hermeksen fanclubin vetäjään NollaNollaan. Annoin hänelle Kuudennen Kenttäpelaajan joululahjan ja vaihdoimme kuulumisia. Siiderit juotuamme, rupesimme valmistautumaan peliin. Katsojia näytti olevan todella vähän.
Ensimmäisen 10 minuutin aikana KooKoolla oli kolme hyvää maalipaikkaa. Mutta Kilpeläinen oli parempi kuin Dynan, Somppi ja Haapa-aro. Sen jälkeen peli tasoittui, mutta onneksi ajassa 14.23 KooKoo sai johtomaalin aikaiseksi. Holopainen tarjoili Keltaselle loistavan poikkisyötön, josta Keltun oli helppo pistää kiekko Kilpeläisen selän taakse. Siitä riemu repesi kuudelle KooKoon fanille. Hyppäsimme pystyyn ja silloin jokin kova ”juttu” lensi täysillä minun takaraivoon. Kuhmuhan siihen tuli, mutta me emme pienistä lannistu! Johtomaalin jälkeen KooKoon tämän kauden tyypillinen vieraspelaaminen alkoi. Jolloin ajassa 18.04 Hermes tasoitti pelin 1-1. Maali näytti syntyvän Palmun pienellä avustuksella. Ensimmäinen 20 minuuttia pelattu, osalla suuntana makkarajono ja osalla virvoitusjuoma-alue.
Toisessa erässä Hermes vei ja KooKoo vikisi, mutta onneksi meillä oli mahtava maalivahti, sekä hieman tuuria. (2 tolppaa) Toisen erän lopulla olimme tyytyväisiä, että tilanne oli vielä 1-1. Toisella erätauolla mietimme, että pistekin olisi todella hyvä juttu pelitapahtumiin nähden. Virvokkeita nauttiessamme juttelimme Hermesfanien kanssa hyvässä yhteishengessä.
Kolmannen erän 5 ensimmäistä peliminuuttia näytti siltä., että KooKoo sai pelistä kiinni. Mutta sen jälkeen peli pyöri ainoastaan Palmun nenän edessä. Kunnes ajassa 55.08 Hermes sai jäähyn ja KooKoo pääsi pyörittämään YV:tä. Yritys palkittiin ajassa 56.54. Hieman sekavan tilanteen jälkeen kiekko lipui Kilpeläisen alta maalin taakse, josta Holopainen haki kiekon ja teki vanhanaikaisen muiden kenttäpelaajien ihmetellessä vieressä. Siinä vaiheessa vain tuijotin päätuomari Sorakangasta, että näyttääkö maalia. Pelaajatkin olivat jo pysähtyneet pelaamasta, paitsi Holle! Riemu oli valtaisa, kun käsimerkki näytti maalia!!! Sen jälkeen jännitys oli valtaisa, kestääkö KooKoo loppuun asti?? Hermes otti aikalisän ja lähti yrittämään tasoitusta ilman maalivahtia. Pienen vaarattoman pyörityksen jälkeen kiekko lipui keskialueelle, josta Liukas Luigi Liukkonen kaivoi sen väkisin itselleen ja heitti varmasti tyhjään maaliin.
Tunnetta on vaikea kuvailla, onneksi jääkiekossa ei tunneta työvoittoa!
Pelin jälkeen näkyi pelaajien kasvoilta voiton riemu, kun kävivät meitä kiittämässä. Kävipä Toms jopa kiittämässä hermesfaneja, josta he eivät kyllä tykänneet! Hallin henkilökunta onnitteli meitä voitosta hymyssä suin ja toivottelivat meille hyvää jatkoa. Kokkolassa on aina mukava käydä, vaikka tänään kuhmun päähäni sainkin (:
Taksi alle ja takasin hotellille. Edelleen meidän reippaat pojat Markus ja Hannu kävelivät. Kun odotuksen jälkeen olimme taksilla hotellin edessä niin kävelijät olivat samaan aikaan. Respasta kyselin meidän illan ohjelmasta. Meille oli varattu klo 20.30 – 23.00 sauna ja iltapala. Hermeksen faneista NollaNolla ja Kakes tekivät meille saunaseuraa. Hotelin aulabaarissa odottelimme, että klo tulisi 20.30 ja pääsisimme saunomaan. Saunaosastolla oli hieno takkahuone ja muutenkin paikka vaikutti kivalle. Poikien lähdettyä saunomaan me tytöt vaihdoimme kuulumisia takkahuoneessa.
Ilta kului janssoninkiusausta, rosollia, salaattia ja patonkia syöden ja muutama saunaolut kuului tietenkin asiaan.
Noin klo 22.30 siirryimme hotelin karaokebaariin. Puolen yön aikoihin NollaNolla ja Kales lähtivät kotiin. Me jatkoimme vielä illanviettoa kuunnellen karaokea. Puolen yön jälkeen osa porukasta lähti nukkumaan ja pari jaksoi aina aamu neljään saakka!
Sunnuntai 11.12.05
Herätys klo 8.30. Verhot avattua totesin, että vettä sataa ja asteet on nollassa. Aamutoimien jälkeen suuntasimme aamupalalle, joka oli todella mainio. Kaikki ryhmämme jäsenet olivat ”hengissä” Osa heikommalla hapella kuin toiset, mutta ei mitään hälyyttävää!!! Kulutimme aikaa päivän lehtiä lueskellessa ja joku kävi aamulenkilläkin. Noin klo 12.00 luovutimme huoneet ja jatkoimme matkaa kohti Vaasaa. Matkalla pysähdyimme prismaan joulukortti ostoksille. Vaasassa kävimme ABC:llä syömässä ja sitten lähdettiinkin jo hallille. Siirtymätaival oli 120 kilsaa.
Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin jo klo 16.00. Paidat päälle, rumpu kainaloon ja menoksi! Lipunmyynnissä oli jotain ongelmia, jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa. Kun vihdoin saatiin liput (13 e) ostettua, suuntasimme omille paikoille katsomaan, kun pelaajat tuli lämmittelemään. Pelaajien saapuessa jäälle, muutama huomasi meidät ja morjesti. Lämmittely ei ollut vielä loppu, kun Mahi (Machacek) luisteli jo pois jäältä. Ihmettelin sitä suuresti, koska Mahi on aina viimeisten joukossa jotka lähtevät jäältä. Valmentaja Tasala kävi juttelemassa meidän kanssa samoin huoltajien kanssa höpöttelimme muutaman sanan.
Kun pelaajat saapuivat jäälle niin Mahi käveli siviilit päällä huoltajan perässä. Mitä on käynyt??? Flunssa vaiko loukkaantuminen???
Jo ajassa 2.57 Sport meni 1-0 johtoon. Laitinen kiersi helponnäköisesti maalin takaa Palmun eteen ja vei kiekon joko längistä tai patjojen alta maaliin. Vaasa hurraa ja varsinkin Red Army. Samassa ajassa rupesi takaa kuulua outo ääni. Ajattelin, että lähteepäs jostain kannustusvälineestä ärsyttävä ääni! Ympäriltä rupesi porukka nousemaan ylös penkeiltä ja suunnistavan ulos. Siinä vaiheessa tajusimme, että tuohan on PALOHÄLYTYKSEN ääni!!!!! Kuuluttaja kuulutti, että on palohälytys ja poistukaa rauhallisesti ulos. Mitään paniikkia ei syntynyt vaan valuimme massan mukana pihalle. Kuulin vierestä jonkun sanovan, että taasko se pitsauuni käryää. On kuulemma kolmas kerta tällä kaudella, kun palohälytys tulee!!! Siinä sitä sitten seistiin vesisateessa, 2200 ihmistä.
Kookoon pelaajat marssi jonossa linja-autoon sadetta pitelemään. Kuulin myöhemmin, että Sportin pelaajat eivät olleet poistuneet pukuhuoneesta mihinkään. Hälyt vaan soi ja soi, mitään ei tapahtunut. Vieressä yksi mies naureskeli mulle, että ois se KooKoo helpommallakin sen aikalisän saanut. Lopulta hälyt hiljeni ja porukka vyöryi takaisin sisään. Odottelimme, että pelaajat saavat luistimet takaisin jalkaan ja peli pääsee alkamaan. Aikaa tähän kaikkeen kului noin 20 minsaa.
Ajassa 10.51 Somppi teki aivan uskomattoman maalin!!! Teemu pujotteli monen pelaajan ohi ja laittoi kiekon reppuun kuin hidastetussa filmissä. Siinä oli Somppia parhaimmillaan!!!! Kuusi fania huutaa ja riemuitsee tasoituksesta, se tuli hyvään paikkaan. Tasoituksen jälkeen KooKoo painosti vahvasti, kunnes ajassa 12.59 pääsi Sport nopeaan vastahyökkäykseen ja sen päätteeksi teki 2-1 maalin. Erän loppu olikin sitten Sport painotteinen, joka hallitsi viime minuutteja. Painostus onneksi päättyi Sport jäähyyn. Ensimmäisellä erätauolla menimme haukkaamaan happea ulos. Siellä juttelimme joukkueenjohtajan kanssa ja törmäsimme myös Mahiin.
Toinen erä käynnistyi mitä pahimmalla mahdollisella tavalla KooKoon ja fanien puolesta. Kesken KooKoon ylivoima rakentelun kiekko karkasi Raattamalta siniviivalta, josta Sportin USA:n apu Aniket Dhadphale kiitti kunniasta ja karkasi läpiajoon eikä tietenkään erehtynyt vaan nosti hallitusti yli kyljellään vastaan tulleen maalivahti Palmun.
Tämän jälkeen alkoi jälleen löytyä KooKoolta pelijuonta. Pieni painostuksen poikanen päättyi kuitenkin ikävästi, kun puolustaja Keskinen yritti suojata kiekkoa. Hyökkäys sinisellä häntä taklasi Sportin hyökkääjä selästä. Päätuomari ei reagoinut tilanteeseen millään tavalla. Seuraavalla pelikatkolla Keskinen kävi kysymässä päätuomari Leppäseltä, että etkö nähnyt mitä tapahtui??? Hetken keskusteltua toisen linjatuomarin kanssa, ei rangaistusta annettu. Kun Keskinen luisteli verta valuvana huoltaja Karin kanssa pukukoppiin niin alkoi vaasalaisyleisö asiantuntevasti huutaa KUOLE SIKA!!!!!!!!! Elikkäs KooKoolla oli tässä vaiheessa 4 puolustajaa enää kehissä.
Tästä alkoikin huikea pakkiruletti. Hyökkääjät Timoskainen sekä Keltanen pelasivat joka toista vaihtoa puolustajina. Tämä ei tuntunut kauheasti häiritsevän, kun ajassa 29.20 pääsi Liukkonen kaventamaan tilanteeksi 3-2
KooKoon kavennuksen jälkeen Sport kuitenkin piristyi ja peli rupesi pyörimään KooKoon puolustuspäässä. Ehkäpä tässä vaiheessa näkyi puolustajien pula.
Niinpä ajassa 39.14 pääsi Sport hurjan pyörityksen jälkeen iskemään tilanteeksi 4-2. Erän lopussa antoi vielä tuomari helpon jäähyn Liukkoselle. Sportin pelaaja astui mailan päälle ja kaatui.
Toisella erätauolla matkasimme jälleen ulos ja rappusissa näimme Mahin. Kysyimme, että mikä on kun et pelaa. Kuulemma nivunen oli kipeä. Huilillahan se menee ohi, ei ainakaan näyttänyt pahalle. Joulutauko tulee siinäkin suhteessa hyvään aikaan!
Onneksi kolmanteen erään Keskinen palasi tikit päässä.. Pakkipula hieman helpottui. Toisen erän lopussa vihelletty helppo jäähy kuitenkin kostautui kun ajassa 40.55 Sport iski ylivoimamaalin. Tämän jälkeen muuttui KooKoon ketjut hiukan, kun kaksoisveljekset A. ja H. Silvennoinen tulivat neloskenttään Koskelaisen kanssa. Ketju esittikin ajoittain pirteitä otteita. Sportille avautui kuitenkin mahdollisuus lisämaaleihin, kun Sompille vihellettiin 2 min. jäähy. Tätä ei tietenkään Sport jättänyt hyödyntämättä, kun hienon kuvion päätteeksi pääsi ajassa 46.42 Aniket Dhadphale tekemään neljännen maalinsa. Jos Jukureista Laakso kurittaa KooKoota niin tänään se oli Sportista Aniket. Tämän jälkeen loppupeli oli pelkkää kosmetiikkaa. Erän lopulla herrat Liukkonen ja Soijärvi saivat tilaisuutensa kaunistella loppunumeroita, muuta maalivahti Heinonen torjui yritykset hieman hyvällä tuurillakin. Maalivahdillahan pitää olla myös hyvää tuuria, tänään sitä oli Heinosella ei Palmulla.
Pelaajat luistelivat pukukoppiin pää allapäin. Melkein kaikki kuitenkin nostivat käden tai mailan meidän kohdalla. Palmu oli todella surkean näköinen, tänään ei ollut hänen iltansa.
Kun pakkasimme rumpua kassiin niin Sport takkinen mies tuli juttelemaan meidän kanssa. Viimeiseksi kysyi, että saimmeko olla rauhassa? Joka paikkakunnallahan on näitä pieniä lapsia, jotka tulevat naaman eteen huutamaan jos jotakin. Mutta siihen ollaan totuttu ja järkkärit näkyivätkin toisen erän aikana ohjaavan ne pois. Niitten lasten huudot olivat sellaisia, joita ei voi kuulla muualla kuin Red Armyn opissa!!!
Pihalla sanoimme Jutalle ja Matille moit sekä toivotimme turvallista kotimatkaa Kuopioon. Kotimatkalle pääsimme lähtemään vasta klo 19.45. Vettä satoi ja oli tosi pimeää. Auton valot hävisi mustaan ja märkään asfalttiin. Matkaa oli kotiin noin 450 kilsaa. Aapiskukossa pidimme auton ja fanien tankkaustauon. Kotona olin klo 1.45.
Reissu oli rankka, mutta aivan mahtava! Ensi kaudella, mikäli vaan pääsen lähtemään, en mieti kahta kertaa!! Matkan ikävin juttu…sen kuhmun lisäksi (: rahaa paloi menemään noin 150 e. Kallista….Elämä on!!!
Haluamme kiittää Kokkolan seurahuonetta saunaillasta ja iltapalasta. Sekä NollaNollaa ja Kakesia mukavasta illasta!!!! Nähdään taas myöhemmin!
Sellaista oli meidän retkellä, seuraavalla kerralla sinäkin mukaan ((:
Sari
› Kuvia matkalta!
‹‹ Takaisin etusivulle!
|
|
|
|
